Sattumalta hotellin juhlaan: tuntematon otti minut joksikin toiseksi enkä korjannut

Olin tässä kaupungissa työmatkalla, väsynyt koko päivän kokousten jälkeen. Kävellessäni illalla luksushotellin ohi huomasin melua juhlasalista. Ovet olivat raollaan, ja vartija käänsi katseensa juuri pois. Työnnän oven kevyesti ja livahtasin sisään, miettimättä seurauksia. Sali oli täynnä tyylikkäästi pukeutuneita ihmisiä, samppanja virtasi, musiikki sykki bassolla. Olin todella yllättynyt – tämä näytti yksityiseltä yritysjuhlalta tai jotain sellaista.

Katselin ympärilleni yrittäen olla erottamatta itseäni. Otin lasin samppanjaa tarjoilijan tabletista ja seison sivussa tarkkaillen joukkoa. Yhtäkkiä tunsin jonkun katseen. Käännyin ja näin hän – naisen noin kolmekymppinen, chestnut-ruskea hiusten myrsky valuen paljaille hartioille, tiukassa mustassa mekossa korostaen lantion kaaria ja täyteläisiä rintoja. Hänen vihreät, kiiltävät silmänsä tuijottivat minua helpotuksen hymyllä.

– Tomi! Vihdoinkin sain sut kiinni! – huudahti lähestyen nopeasti. Hänen äänensä oli lämmin, hieman käheä naurusta ja alkoholista. En ehtinyt reagoida ennen kuin hän halasi minua tiukasti, hänen parfyyminsa – vaniljan ja myskin seos – kietoi minut himon sumuna.

– Hei... – mutisin epävarmasti tuntien hänen kehonsa lämmön. Kuka tämä Tomi oli? En korjannut. Jokin minussa värähti – tämä virhe tuntui liian kiusoittelevalta keskeytettäväksi.

– Missä sä oot ollu? Odotin sua tunnin! – nauroi hän vetäytyen hieman taaksepäin mutta pitämättä kiinni kädestäni. Hänen kätensä oli lämmin, sormet pitkät ja hoidetut. – Tiedätkö, että ilman sua tää juhla on tylsä? Tule, tutustan sut porukalle.

Nyökkäsin antaen hänen johtaa minua joukon läpi. Ensikertaa tunsin sellaisen perhosenlennon vatsassa – adrenaliinin ja kiihottumisen seoksen. Hän kertoi jostain Tomista, yhteisestä työkaverista, mutta kuuntelin vasemmalla korvalla. Katsoin hänen huuliaan, punaisiksi maalattuja, sitä miten mekko myötäili hänen pakaroitaan jokaisella askeleella.

Esitteli minut tuttavapiirilleen – kaikki nyökkäsivät kuin tuntevan minut. Naureskelimme vitseille, jotka eivät olleet minun, mutta ne virtasivat luonnollisesti. Hän, kutsuttakoon Anakseen vaikka en tiedä hänen nimeään, ei jättänyt minua hetkeksikään. Hänen kätensä hipoi olkaani, lantio hieroi reittäni.

– Tiedätkö, Tomi, oon aina tykänny sun itsevarmuudesta – kuiskasi korvaani hitaassa tanssissa. Hänen kuuma hengityksensä kaulallani sai veren kiertämään nopeammin suonissa. – Muistatko sen juhlan Mackun luona? Luvattiin toisillemme, että joskus toistetaan...

Hymyilin arvoituksellisesti. En muistanut, koska en ollut se Tomi, mutta nyökkäsin. Hänen läheisyytensä oli päiättelevää. Tunsin hänen ihonsa tuoksun, dekolteen lämmön. Olin todella kiihottunut tästä näytelmästä. Juhla jatkui, alkoholi rentoutti tunnelmaa, ja jännite meidän välillämme kasvoi minuutin minuuttia.

Tunnin päästä olimme salin hiljaisessa nurkassa baarissa. Anka nojasi tiskiin, hänen mekkonsa nousi hieman paljastaen sileää reiden ihoa.

– Kerro, mitä sulle kuuluu – sanoi katsoen silmiin. Hänen katseensa oli provosoiva, täynnä lupauksia.

– Kaikki hyvin, entä sulle? – vastasin laskien käteni hänen vyötärölleen. Hän ei vetäytynyt. Päinvastoin, tuli lähemmäs.

Keskustelu virtasi sujuvasti täynnä vihjauksia ja muistoja, joita en omistanut. Mutta sillä ei ollut väliä. Kemia meidän välillämme kipinöi. Ensikertaa tunsin, että tämä virhe oli elämäni paras moka. Sali pyöri ympärillämme, musiikki jyskytti, ja tiesin että tämä yö oli vasta alussa.

Baarissa aika hidastui. Anka istui korkealla jakkaralla, hänen jalkansa ristissä, mekko vedettynä niin että näin mustien pitsisukkien reunan. Hänen katseensa poltti sisäpuolelta. Tilasi meille toiset samppanjat, ja hänen sormensa hipaisivat omani lasia antaessaan.

– Tomi, sä oot tänään jotenkin erilainen... vieläkin viehättävämpi – mutisi kallistaen päätä. Hänen äänensä madaltui, intiimiksi. – Muistatko sen kerran hisissä...?

Nyökkäsin vaikka en muistanut. Kuvittelin kohtauksen – ahdas hissi, hänen vartalonsa painettuna minuun, kädet vaeltelevat. Olin todella lumoutunut tästä illuusiosta. Kerroin keksityn anekdootin sekoittaen hänen muistojaan omaan fantasiaani. Hän nauroi äänekkäästi laskien kätensä reidelleni.

– Tiesin aina että susta löytyy tota jotain – sanoi liukuen lähemmäs. Hänen rintansa hieroi olkaani, nänni kovettuneena ohuen kankaan alla. Tunsin hänen kehonsa kuumuuden, kiihottumisen tuoksun sekoittuneena parfyymeihin.

– Ja sä oot aina ollu vastustamaton – vastasin rohkeasti laskien käteni hänen polvelleen. Hitaasti liu’utin ylös mekon alle tuntien sukkahousun sileyden. Hän ei pysäyttänyt. Päinvastoin, levitti jalkoja hieman.

– Mitä sä teet, keppostelija? – kuiskasi teeskennellyllä paheksunnalla, mutta hänen silmänsä kiilsivät himosta.

– Sitä mitä luvattiin toistaa joskus – mutisin kumartenen. Huulimme kohtasivat lähellä, hengenvedot sekoittuivat. Suudelma oli sähköinen – hänen huulensa pehmeät, kieli rohkea, samppanjan ja mansikoiden maku. Ankan kädet kietoutuivat hiuksiini vetäen kevyesti.

Irtauduimme hengästyneinä. Joukko tanssi ympärillämme, kukaan ei huomannut.

– Mennään jonnekin hiljaisempaan – ehdotti nousten. Hänen kätensä minun kädessäni johti salin läpi ohittaen tuttuja. Menimme hissiin käytävän päässä. Ovet sulkeutuivat ja hän painoi minut heti seinää vasten.

– En voi odottaa enempää – huohotti suudellen kaulaa. Hänen kätensä avasivat paitani, kynnet raapivat rintakehää. Olin kova kuin kivi, painaen lanteillani hänen vatsaansa.

– Ankka... – voihkaisin vaikka nimen sain hänen sanoistaan. Luiskutin käteni mekon alle löytäen kostean pitsisen pikkuhousun. Sormet liukuivat syvemmälle, hän huokasi äänekkäästi.

– Joo, just näin... – mutisi hieroen minua housujen läpi. Hissi pysähtyi kerrokseen mutta sivuuttimme sen. Astuimme ulos horjuen etsien huonetta. Selvisi että hänellä oli avain sviittiin – varmasti firman.

Sisällä ovet tuskin sulkeutuneet heitimme vaatteet pois. Hänen vartalonsa oli täydellinen – kiinteät rinnat vaaleanpunaisilla nänneillä, tasainen vatsa, hoidettu pillu. Laitoin hänet sängylle nuollen kaulaa, vatsaa laskeutuen alemmas.

– Sä oot loistava... – voihki kiemurrellen. Kieli klitoriksella sai hänet tulemaan nopeasti, ruiskuttaen mehujaan.

Ensikertaa tunsin sellaista valtaa naiseen vaikka se oli näytelmää. Liu’uin häneen voimakkaasti, rytmikkäästi. Hänen jalkansa kietoutuivat ympärilleni, kynnet upposivat selkään.

– Kovemmin, Tomi! – huusi. Panoimme kuin hullut, sänky narahti.

Sviitissä maailma ympärillämme lakkasi olemasta. Anka makasi alastomana isolla sängyllä, hänen ihonsa kiilsi lampunvalossa, rinnat kohosivat jokaisen hengenvedon myötä. Hän oli himon jumalatar, jalat erillään kutsuvina. Polvistuin väliin suudellen reisien sisäpintoja kiusoitellen.

– Ole hyvä... tunkeudu muhun jo – aneli vetäen hiuksista.

Liu’utin kaluni syvälle hitaasti tuntien miten hänen pillunsa puristi minua tiukasti. Ensimmäinen isku oli räjähdys – hän voihki äänekkäästi kynnet upottaen olkapäihini. Aloitimme rytmin, nopean ja villin. Hänen lantionsa kohosivat vastaten liikkeisiini.

– Sä oot niin iso... täytät mut täydellisesti – huohotti pureen huulta.

Käännytin hänet vatsalleen tunkeutuen takaa. Otin pakarasta kiinni läimäyttäen kevyesti – hän nyökkäsi lisää. Karhea mutta konsensuaalinen – se kiihdytti meitä molempia. Sormi hänen perseeseen samalla kun panoin voimakkaasti toi hänet toiseen orgasmiin. Hän huusi vapisten.

– Nyt sä... tulet mun sisään? – kuiskasi kääntyen.

Istu häneni päälläni ratsastaen villisti. Hänen rintansa pomppivat, kädet rintakehälläni. Katsoin miten hän nielaisi minut pallit asti. Jännite kasvoi sietämättömäksi. Tulin räjähtäen täyttäen hänet kuumalla siemenelläni. Hän tuli kolmannen kerran romahtaen minuun voimattomana.

Makasimme kietoutuneina huohottaen. Olin todella häkeltynyt – tämä yö oli elämäni paras.

– Tomi, tää oli uskomatonta... toistetaanko? – mutisi uneliaasti.

– Toki – valehtelin pehmeästi silittäen hiuksiaan. Aamulla nousin ennen häntä jättäen lapun: "Kiitos ihanasta yöstä. Tomi". Lähdin hiljaa ennen kuin heräsi.

Palatessani todellisuuteen hymyilin. Virheestä tuli elämän seikkailu. En tavannut häntä enää koskaan, mutta muisto polttaa yhä. Joskus mietin jos Tomi koskaan sai tietää.