Lämmityksen hajoaminen uudenvuodenaattona – kämppis ehdottaa muuta tapaa lämmitellä

Oli uudenvuodenaatto, ja istuin pienessä asunnossamme kaupungin laidalla, siemaillen olutta ja tuijottaen television ruutua. Olimme suunnitelleet mennä juhliin, mutta Marta, kämppikseni puolentoista vuoden ajan, oli sairastunut flunssaan viikko aiemmin eikä ollut vielä täysin kunnossa. Hän oli kaksikymmentäkaksivuotias, minä kaksikymmentäneljävuotias – molemmat opiskelijoita, jakamassa yksiötä selvitäksemme tässä kalliissa kaupungissa. Marta oli tyypillinen tyttö, joka veti katseita puoleensa: pitkät kastanjanruskeat hiukset, täyteläiset huulet ja vartalo, joka näytti viettelevältä jopa collegehousuissa. Leikittelimme aina, että olemme vain kämppiksiä, mutta joskus yllätin itseni tuijottamasta häntä kulmasta.

Yhtäkkiä kuulin kovan kolauksen kattilahuoneesta. Lämmitys sammui. Termometri näytti vain kahdeksantoista astetta, ja ulkona mylvitti lumi myrsky. – Saatana, taas tuo vanha putki – mutisin nousten sohvalta. Marta tuli huoneesta ohuessa yöpaidassa, kääriytyneenä peittoon. Hänen nänninsä läpäisivät kankaan, eikä se mennyt ohi huomioni.

– Mitä tapahtui? On ihan jäätävän kylmä – sanoi hän väristen.

– Lämmityksen hajoaminen. Soitan putkimiehelle, mutta uudenvuodenaattona? Unohda, aikaisin huomenna.

Hän istui viereeni sohvalle, siirtyen lähemmäs. Hänen ihonsa tuoksui vaniljalaatuiselta, ja läheisyys sai ensimmäisen kihelmöinnin vatsani pohjassa. Avaimme samppanjapullon, jonka olimme ostaneet juhlia varten, ja aloimme katsoa suoraa lähetystä aukiolta. Nauroimme ruudun ilotulituksille, mutta kylmyys vaivasi yhä enemmän.

– Ehkä sytytämme kynttilöitä ja teeskentelemme, että tämä on romanttinen ilta? – ehdotti hän iloisesti hymyillen.

– Hyvä idea, mutta palelen silti. – Halasin häntä olkapäästäni, ikään kuin vitsillä. Hänen vartalonsa oli lämmin, pehmeä. Tunsin, miten hänen rintansa hieroi olkaani vasten. Sydämeni hakkasi. Olin todella yllättynyt, miten nopeasti jännite kasvoi. Puhuimme kaikesta: existä, unelmista, siitä miten asumme niin lähellä toisiamme emmekä ole koskaan ylittäneet rajaa.

– Tiedätkö, olen aina tykännyt susta. Oot kiva tyyppi – kuiskasi hän laskien päänsä olkapäälleni.

– Sä et ookaan hullumpi – vastasin silittäen hänen käsivarttaan. Hänen kätensä liukui reidelleni, ikään kuin vahingossa. Kylmyys toi meidät lähemmäs, ja alkoholi lisäsi rohkeutta. Tunnit kuluivat, keskiyö tuli maljalla ja poskisuudelmalla, joka kesti sekunnin liian kauan. Ratkaiseva hetki tuli, kun sammutin valot jättäen vain kynttilöiden hehkun.

– Ehkä halataan peiton alla? Lämmittelyyn – ehdotti hän hiljaa.

Nyökkäsin, ja silloin tunsin hänen huulensa omillani. Ne olivat pehmeät, kuumat. Suudelma oli hidas, tutkiva. Käteni liukuivat hänen yöpaitansa alle, koskettaen sileää vatsan ihoa. Hän huokasi hiljaa, siirtyen lähemmäs. Ensikerran tunsin todella, miten hänen läheisyytensä sytytti minut sisältä, huolimatta kylmästä ilmasta. Riisuimme toisiamme hitaasti, nauraen vapiseville käsillemme. Hänen rintansa olivat täyteläiset, nännit kovettuneet kylmästä ja kiihotuksesta. Suuteluin niitä hellästi, imien, kunnes hän kaareutui.

– Voi luoja, tää on niin hyvää – mutisi hän.

Käteni liukui alemmas, hänen reisien väliin. Hän oli märkä, valmis. Sormet liukuivat sisään hitaasti, ja hän liikkui lanteillaan rytmissä. Kylmä ilma kontrastina kehojemme kuumuuteen. Makasimme alastomina peiton alla, tutkiessamme toisiamme. Ei kiirettä – rakensimme jännitettä, ikään kuin olisimme odottaneet tätä kuukausia. Lopulta en kestänyt ja liuosin sisään hitaasti, tullen tiukasti ympäröidyksi. Liikuimme hitaasti, synkronoiden hengitykset. Hänen kynnet kaivoivat selkääni, ja huokaukset sekoittuivat kaukaisten paukkujen kanssa.

Tänä yönä tajusin, että hajoaminen oli parasta mitä meille saattoi tapahtua. (Sana: 728)

Ensimmäisen suudelma jälkeen jännite oli sietämätön. Marta katsoi minua vihreillä silmillään, täynnä himoa. – Tiedätkö, mikä todella lämmittäisi meitä? – kuiskasi hän, hänen kätensä liukuessa rintani yli. Tunsin veren sykkivän suonissani. Olin todella vaikuttunut hänen rohkeudestaan – hän vaikutti aina niin kiltiltä tyltä kirjastosta.

– Kerro – kannustin suudellen hänen kaulaansa.

– Tehdään se. Nyt. Muuta tapaa lämmittelyyn. Haluun tuntea sut sisälläni.

Nämä sanat toimivat kipinänä. Heitin peiton pois paljastaen hänen alastoman vartalonsa kynttilöiden valossa. Hän oli kaunis: hoikat reidet, litteä vatsa, märkä pillu kiiltelevä hämärässä. Polvistuin hänen jalkojensa väliin, suudellen reisien sisäpintoja. Hän huohotti, kiemurrellen. Pääni laskeutui alemmas, kieli hipaisi klitorista. Hän maistui suolaisenmakealta, addiktoivalta. Nuolin häntä hitaasti pyörivin liikkein, työntäen sormen sisään. Hänen lantionsa kohosivat, kädet kietoutuivat hiuksiini.

– Joo, just noin... Älä lopeta! – aneli hän.

Kiihdytin, imien helmeään, kunnes hän tuli kovalla huokauksella, vapisten koko vartalollaan. Se oli näky, joka kaiveri muistiini. Nousin ylös, ja hän tarttui heti kaluuni, kovana kuin kivi. Martan huulet kietoutuivat sen lämpöön – hän imi ahnaasti katsoen silmiini. Hänen kielensä pyöri pallin ympärillä, käsi hieroi kiveksiä. Ensikerran tunsin orgasmin rajan niin intensiivisenä.

– Haluun sut sisääni – sanoi hän, kääntyen selälleen ja levittäen jalat.

Liuosin sisään yhdellä työnnöllä, syvälle. Hän oli tiukka, kuuma, täydellinen. Liikuimme rytmikkäästi, yhä kovemmin. Hänen rintansa pomppivat, nännit kovat kuin kivet. Suutelimme intohimoisesti, kielet tanssivat. Vaihdoin asentoa – hän päällä, ratsastaen hitaasti sitten nopeasti. Hänen hiuksensa valuivat kasvoilleni, kiihotuksen haju täytti huoneen.

– Oot niin iso... Täytät mut kokonaan – huohotti hän.

Huipennus tuli aaltoina. Käännytin hänet kyljelleen, tunkeutuen takaa, yhdellä kädellä hieroen klitorista. Hänen toinen orgasmi tuli, puristaen minua tiukasti. En kestänyt – lauennin häneen karjuen, nautinnon aallot vyöryivät läpi vartaloni. Makasimme hengästyneinä, kietoutuneina, eikä kylmyys enää merkinnyt mitään.

Puhuimme myöhemmin, nauraen. – Tää oli paras uudenvuodenaatto – myönsi hän. – Ja huomenna uusiks? – kysyin hymyillen. Hän nyökkäsi halaten. Tänä yönä opin, että joskus hajoamiset johtavat kuumimpiin hetkiin. Suhde muuttui ikuisesti – kämppiksistä rakastajiksi. (Sana: 612)

Uudenvuodenaaton jälkeinen aamu herätti meidät kalpealla valolla sulaisten ikkunoiden läpi. Lämmitys ei edelleenkään toiminut, mutta peiton alla oli kuumaa kuin uunissa. Marta nukkui kainalossani, hänen alaston rintansa kyljelläni. Heräsin aamuerektion kanssa, ja hänen kätensä puristui vaistomaisesti minuun. Hän hymyili uneliaasti avaten silmänsä.

– Huomenta, rakkaani. Valmis toiseen kierrokseen lämmittelyä? – murruutti hän.

– Aina – vastasin kääntäen hänet selälleen.

Tällä kertaa se oli hidasta, intiimiä. Suuttelin hänen koko vartaloaan: kaulaa, vatsaa, reisiä. Hän huohotti hiljaa levittäen jalat. Pääni uppoutui uudelleen niiden väliin, kieli kutitti klitorista kunnes hän aneli lisää. Työnnyin sisään kahdella sormella pyörittäen niitä, ja hän kiemurteli kuin kissa. Hän tuli nopeasti, märkä ja valmis.

– Tule sisääni hitaasti – pyysi hän.

Täytin toiveen, tunkeutuen syvälle mutta hellästi. Liikuimme yksissä tuumin, hänen jalkansa kietoutuneina lantioni ympärille. Kuiskimme salaisuuksia: siitä miten kauan hän oli fantisoinut minusta, miten oli kurkkinut minua kylpyhuoneessa. Se lisäsi maustetta. Vaihdoin asentoa lusikkaan – takaa, yhdellä kädellä hieroen rintoja, toisella pillua. Hänen huokauksensa voimistuvat, kaiku levisi tyhjässä asunnossa.

– Rakastan kun otat mut... Kovemmin! – huusi hän.

Kiihdytin, hakaten häneen kovaa kunnes sänky natisi. Hänen kolmas orgasmi valu mökin yli meihin molempiin, ja minä täytin hänet uudelleen kuumalla siemenelläni. Makasimme sitten suunnitellen tulevaa. – En halua olla vain kämppis – tunnusti hän. – Minäkään en. Haluun lisää tällaisia öitä.

Putkimies tuli iltapäivällä, mutta lämmittelymme kesti koko päivän. Siitä lähtien asuntomme muuttui intohimon paratiisiksi. Uudenvuodenaatto hajoamisella muutti kaiken – ystävyydestä liekkimäiseen romanssiin. Ensikerran tunsin todella löytäneeni jonkun erityisen. (Sana: 458)